lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kaksikielisyys, mun huoli ja mun päätös

Jos joku ei vielä(kään) tiennyt niin heti alkuun kerron siis, että meidän perhe on kaksikielinen Venäjä/Suomi. :D
Olen itse puoliksi Venäläinen, syntynyt ja asunut koko ikäni kuitenkin Suomessa. Mun mies on Venäläinen ja täten myös meidän lapset ovat kaksikansalaisia ja kielisiä. Nyt haluaisinkin kertoa teille, miten tämä kaksikielisyys tällä hetkellä vaikuttaa meidän perheeseen ja meidän lapsiin. 


Itse puhun molempia kielieä oikeastaan melkein samalla tasolla. Mieheni oppi tosi nopeasti myös Suomen kielen. Mutta kun meidän esikoinen syntyi meidän kotikieli oli enemmän Suomi, koska jotta mun mies pystyi pitämään sitä taitoa "yllä" niin oli puhuttava silloin vain ja ainoastaan Suomea.
Kuitenkin hyvin nopeasti kun mun mies sai täältä vakkari työpaikan, ja toisen lapsen synnyttyä meidän kotikieli vaihtui Venäjään. 
Meidän Kristiina hallitsi hyvin Suomen kielen 3v asti, kunnes pikkuhiljaa me alettiin huomata, että enemmän ja enemmän se "pääkieli" lapsilla on Venäjä. Kovasti yritin useasti vaihtaa kotikielen takaisin Suomeksi, mutta se oli todella hankalaa ja on edelleen.


Muutama kuukausi sitten säikähdin todella kun tajusin, että meidän lapsista vain vanhin osaa jonkunverran Suomea, ja muut lapset eivät. Aaron kyllä ymmärsi aina jos kysyin jotain Suomeksi muttei osannut vastata mun kysymyksiin. 
Niimpä taas yritin joka päivä puhua edes jonkunverran lapsille Suomea. Ja pikkuhiljaa olen huomannut, että myös Aaronilta tulee jotain vastauksia Suomen kielellä. 
Nykyisin joka ilta kyselen lapsilta kysymyksiä Suomen kielellä ja he vastaa mulle. 
Silti mietin edelleen, ettei se riitä. Ja mun kova huoli on se, että he lähtee eskariin ja siitä tulee haastavaa, koska he ei läheskään ymmärrä kaikkea saatikka osaa vastata Suomen kielellä. Niimpä päätin laittaa hakemukset Kristiinasta ja Aaronista päiväkotiin, että he syksyllä aloittaisivat molemmat 4h/päivässä päiväkodin, jotta se Suomen kieli tulisi sieltä luonnollisesti.


Uskon kyllä vahvasti siihen, että siellä jossain korvan takana heillä se Suomen kieli siellä on, ja se varmasti tulee itsestään, kunhan lapset pääsevät enemmän Suomenkielisten joukkoon. Joten tämän takia tein tuon ratkaisun. Toki pelottaa etenkin Aaronin päiväkodin aloitus, mutta tämä päätös on mielestäni nyt oikea, ja kun aloitetaan pienellä tuntimäärällä niin on helpompi tottua. <3 :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti