lauantai 27. lokakuuta 2018

Mitä meille kuuluu?

Heei pitkästä aikaan. Pahoittelen sitä, että tekstit jäänyt viime viikkoina vähiin, monesti olisin halunnut kirjoittaa blogia muttei vain ollut aikaa tai voimia siihen. 

Viimeiset pari viikkoa on olleet todella rankkoja. Niinkuin te jo tiedätte instan ja blogin kautta, että pojallani alkoi silloin tuo nokkosihottuma. Siitä lähtien hän sairasti koko ajan. Oli sekä silmätulehdus molemmissa silmissä, sekä korvatulehdus. Öitä ei pystynyt kunnolla nukkumaan. Ravasin hänen kanssa lääkärillä ja onnekseni antibiootit alkoivat vaikuttamaan hyvin, myös  meidän Kristiina 4v sai molempiin silmiin tulehduksen ja lämpöä oli monena päivänä, ja myös hän sai kuurin silmiin. 


Olin itse varautunut jo jokin aika sitten kyseisenä viikonloppuna eli viime viikonloppuna lähtemään yksin omien vanhempien ja muutaman sisarukseni kanssa matkalle Viroon laivalla. Vähän kauhistutti ajatus siitä, että lapset nukkuisivat vieläkin huonosti minun matkani aikana ja että miehellä olis rankempaa olla yksin. Peruin jo kertaalleen liput omalta osaltani, ja samana päivänä kuin oli tarkoitus lähteä soitin ja pyysin, että saisin lippuni takaisin :D Ei mulla ole ollut sellaista tilaisuutta aikoihin, enkä edes muista olenko aiemmin ollut ihan yksin ilman lapsia vieläpä omien rakkaiden vanhempien ja sisarusten kanssa matkalla. 

Jee, huippu porukka <3 
Laivassa, väsynyt mutta onnellinen :D

Lähdettiin siis perjantaina, käytiin kyläilemässä ystävillä ja sukulaisilla ja lisäksi siellä seurakunnassa päästiin mukaan pariin tilaisuuteen. 

Sadonkorjuujuhla/kiitospäivä :)

Minä tietenkin olin jo ennen matkaa sairastunut kurkkukipuun mutta ajattelin että se siitä rauhoittuu. Toisin kävikin ja olin kuumeessa ja niska/pää säryssä koko matkan ajan ja köhiminen voimistui päivä päivältä. 

Tässä aika väsyneenä ja sairaana. 
Muruja oli kauhea ikävä :/ <3 

Takaspäinmatka oli melkoinen kun meidän laiva oli vasta 22.15 ja helsingissä oltiin vasta 1.30. Ja minä raskaana ollessa en tietenkään voinut kovin hyvin. Oksensin siis laivamatkalla, ja kun päästiin helsinkiin käytiin pizzeriassa, olin syönyt 3 palaa kun piti juosta vessaan ja kaikki tuli samalla mitalla ulos. Huh.. 

Pizzeria tunnelmia yöllä :D 

Kotona oltiin vasta 3:40 aikoihin maanantaina, ja mun piti herätä jo 7 lasten kanssa aamuhommiin koska miehellä oli aamuvuoro. ;D Kyllä siitäkin selvittiin ja tiistaina mulla alkoikin viiden päivän työputki joka loppui tänään.

Jee, työputki takana! 

Edelleen olen itse todella kipeä, yskä jatkuu ja yöt on kauheita kun ne yskimiskohtaukset alkaa, tänään kävin hakemassa yskänlääkettä jospa se vähän auttaisi nukkumaan yöt. 

Mutta yksi aivan ihana asia tapahtui myös viimeviikonloppuna, mun rakas sisko sai vauvelin ja kaikki voivat hyvin nyt <3 

Supersöpö Dani <3 

Eli todella todella väsyneenä tässä istun ja voin huokaista helpotuksesta, että työputkesta, matkasta ja sairastelusta melkein selvittiin jo. <3 
Rankkoja aikoja tulee ja menee, pitää vain jaksaa pysyä positiivisena, se auttaa kummasti. Toivotan kaikille ihanaa viikonloppua ja voimia kaikille lapsiperheille arkeen <3 

Masukuvaa vielä lopuksi :) Tänään siis rv 18+1

Kerro ihmeessä miten just sun viikko on mennyt tai miten sulla menee just nyt? Kiinnostaa kuulla <3 

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Unettomia öitä

Blogissa on nyt ollut hiljaista erinäisistä syistä, jotka kerron nyt tässä postauksessa. Meidän viikko on ollut aika rankka, yöunet ovat jääneet todella vähäiselle enkä ole tällä viikolla itse tehnyt yhtäkään työvuoroa, koska on ollut tarpeeksi raskasta ilman sitäkin. 
Kuten varmastikin monet samaistuu siihen, että äitinä olo ei tarkoita vain helppoja aikoja vaan myös niitä unettomia öitä ja vaikeita hetkiä.



Se mikä itselle antaa voimia vaikeina hetkinä on rukous. Musta on ihana kertoa omat murheet ja asiat ja tiedän, että minua kuullaan.



Niin kuin varmasti monet tietävät instastoorin kautta, että meidän 3-vuotiaalla pojalla tuli jotain ihottumaa viikko sitten. Yhtäkkiä ilman mitään syytä hän oli täynnä näppyjä ja ne näpyt suurenivat koko ajan. Niitä oli myös jalkapohjissa ja kämmennissä. Selässä ja mahassa ei ollut mitään.


Korvissa oli myös näppyjä.








Pakko oli varata aika lääkärille. Heti ensimmäisenä sanottiin ettei se ainakaan ole vesirokko eikä entero rokko vaan se näytti lääkärin mukaan ihan nokkosihottumalle, mikä voi laueta oikeastaan mistä vain. Meidän poika on muutenkin tosi allerginen, hänen pyykit pestään aina hajusteettomalla pesuaineella. Myös sitrushedelmistä tulee ihottumaa. Hän sai reseptin Antihistamiiniin suun kautta. Kutina oli todella kovaa etenkin öisin. Hän nukkui mun vieressä 3 yötä ja ne yöt melkein valvottiin. Yritin rasvailla ihoa, laitoin myös hänen jalat vatiin missä oli haaleaa vettä/suolaa ja se helpotti aina joksikin aikaa jalkapohjien kutinaa. Oli kauhea katsoa yöllä kun oma lapsi kärsii niin paljon, kyllä siinä oli useamman kerran kyyneleet silmissä. Kolmen yön jälkeen ihottuma alkoi helpottaa, ja siitä alkoi haalenemaan nuo ihottumaläntit pikkuhiljaa. 



Pari yötä nukuttiin vähän paremmin kunnes samalla lapsella alkoi toinen silmä kipuilemaan ja kutisemaan. Huomasin seuraavana aamuna sen rähmineen paljon ja putsasin sitä vanulapulla. Eilen sitten kuumekin nousi ja molemmat silmät olivat turvoksissa ja todella rähmäiset, huusi taas yön ja koko illan koska ei saanut silmiä auki ja ne kirveli. Siinä taas itku kurkussa itsekin itkevän lapsen vieressä yritin auttaa ja olla vieressä :'( 
Tänään päivystyksessä 2h istuttiin ja saatiin molempiin silmiin antibioottitipat 4-6x päivässä tiputettavaksi. Ja ensimmäinen ilta meni jo aika itkuisissa merkeissä kun piti tiputtaa tipat.

Äitin pieni rakas <3 


Tuohon ihottumaan ratkaisuksi kokeilen jättää hetkeksi vehnän pois kokonaan. 
Toivon niin kovasti, että pieni rakas poikamme vahvistuu ja pääsisi elämään taas tavallista lapsen elämää. Hän on niin väsynyt jo itsekin kun ei tule yöllä nukutuksi ja kun on joka paikka kipeä. Mua äitinä niin säälittää tietenkin vaikka itsekin olen nyt ollut todella väsynyt, mulle silti on tärkeintä se, että poikani voisi hyvin. <3 Näitä vaikeita hetkiä tulee aina olemaan elämässä, ne on vaan käytävä läpi. Tätä elämä on, iloja, surua, onnea, kyyneleitä ja kaikkea siltä väliltä. Masentua ei saa ja pitää yrittää pysyä mahdollisimman positiivisena loppuun asti. :) <3 

Niin elämäniloinen poika <3 

perjantai 5. lokakuuta 2018

Hyviä ja huonoja kokemuksia imetyksestä

Yksi mun huolenaiheista on, ettei imetys lähde sujumaan tällä kertaa. Mun ainoa hyvä ja positiivinen imetyskokemus jäi keskimmäisen lapsen Aaronin kohdalla, imetin 8kk ja minusta se oli toisaalta ihanaa aikaa. Ensimmäinen imetykseni päätyi nopeasti kohtutulehduksen takia jos et ole vielä lukenut mistä on kysymys käy lukemassa teksti:
kohtutulehdus, hoitovirheitä ja kaavinta




Kolmas ja viimeisin imetyskokemukseni päätyi myös huonosti, jo sairaalasta lähtien poika huusi yöt ja aina myös silloin, kun yritin tarjota rintaa.



Kotiin päästyämme huuto vaan jatkui ja jatkui, aina kun alkoi imetys, poika käänsi itseä taaksepäin ja huusi naama punaisena vaikka mitä olisin kokeillut ja tehnyt.

Pystyasento oli paras!

Kokeiltiin erilaisia koliikkiin tarkoitettuja lääkkeitä, mutta ei mikään auttanut. Piti alkaa antaa pullosta, samalla saatiin lastenlääkärille aika maitoallergia testeihin. Siellä poika pysyi ihan rauhallisena kun pullosta juotettiin, joten sielläkään ei selvinnyt syytä. 


Parin viikon päästä imetys loppui kokonaan koska poika ei vaan hyväksynyt rintaa. Mulla oli tosi huono omatunto siitä ja tunsin, että olin epäonnistunut. Tuntui vaikealta jos kysyttiin imetyksestä, kertoa, etten imetä. Tunsin ihan kuin se olisi ollut minun syytä. Väkisinkin tuli sellainen olo,  mikä mussa on vikana?! 

Ruoan valmistus näytti tältä. 

Poika huusi ensimmäiset 3kk putkeen yöt ja päivät ja se oli rankkaa aikaa, onneksi meillä oli käytössä tula:n kantoreppu, se oli ainoa pelastus silloin.


Hänellä epäiltiin refluksia myös koska pulautteli paljon, vaihdettiin maitokorvikkeita ja kokeiltiin eri merkkejä, ja myös maitoallergiaan soveltuville. Mutta ei mistään ollut apua. Itse kyllä edelleen vahvasti epäilen refluksia, koska hän käänsi itseä kaarelle, tykkäsi olla pystyasennossa ja pulautteli paljon. 

Hän oppi 2viikon iässä kannattelemaan näin hyvin päätä, koska jatkuvasti käänsi itseä kaarelle, varmaan juurikin sen takia :D

Voi toista :'( <3 


Me käytettiin sakeuttajaa jatkuvasti ja mun mielestä siitä oli kyllä apua. Kolmen kuukauden jälkeen sain luvan aloittaa kiinteitä, ja ihme ja kumma niiden aloitettua poika rauhottui ja hänestä tuli kuin eri lapsi. Rauhallinen, tyytyväinen. Ajattelin, ettei se ikinä loppuisi, olin täysin loppu jossain vaiheessa, mutta ihanaa se hetki koitti, kun hän rauhottui. <3 Tän kaiken jälkeen oon miettinyt jatkuvasti imetystä, onnistuukohan se tällä kertaa? Kaipaisin niin ihanaa imetyskokemusta taas. Niin toivon, että tällä kertaa kaikki olisi hyvin ja imetys lähtisi käyntiin hyvin. :) <3 

tiistai 2. lokakuuta 2018

Banaani suklaa tuorejuusto kääretorttu

taikina:

2 pehmeää banaania
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
200g sokeria (itse laitoin paljon vähemmän)
185g vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1/2tl ruokasoodaa
1/4tl suolaa
tomusokeria kumoukseen

täyte:
itse käytin 2 pakettia tuorejuustoa (maustamaton) mutta yksikin riittää
maitosuklaata 150g
1/2dl sokeria
2 rkl maitoa


1. Muussaa banaanit kulhoon, lisää kananmunat, sekoita (ei tarvita blenderiä) Sen jälkeen lisää loput kuivat aineet ja sekoita. 

2. Laita leivinpaperi pellille ja laita siihen joko öljyspray:tä tai voitele se varovasti sudin kanssa pienellä öljytilkalla. 

3. Laita uuniin keskitasolle 190c ja 12 minuuttia

4. Kumoa se tomusokeroidulle toiselle leivinpaperille varovasti 

5. Kieri se leivinpaperin sisään ja laita jäähtymään jääkaappin n.tunniksi.

6. Laita tuorejuustot kulhoon, lisää sokerit ja maito. Sekoita kaikki keskenään, lopuksi sulatettu suklaa, tarvittaessa käytä blenderiä.

7. Ota jääkaapista taikina ja avaa se varovasti, levitä täyte päälle ja pyöritä kiinni. Anna vetäytyä 4 tuntia jääkaapissa. (Itse en malttanut niin pitkään ;D) 

8. NAUTI vaikka kahvin kanssa :D